Kielimuureja, kirkkoholveja sekä zeppeliinejä

Täällä sitä nyt ollaan. Sään puolesta Vilna ei ole ollut kulttuurishokki. Pakkasta on riittänyt kaikkina kolmena päivänä reilut kymmenen astetta. Muitakaan shokkihoitoja en ole saanut tai tarvinnut. Perinjuurin mukavat mentorit tulivat lentoasemalle vastaan ja ovat olleet erittäin avuliaita.

Varsinkin asuntolalla mentorit ovat olleet tarpeellisia. Neljästä vastaanottovirkailijasta ja heidän esimiehestään kukaan ei puhu englantia. Tämä on kuitenkin ensisijaisesti vaihtareille tarkoitettu asuntola. Yliopistolla majoitustoimistolla sain ohjeet, kuinka ongelma ratkeaa: tarvitsee vain etsiä joku puolalainen, joka voi puhua henkilökunnalle venäjää. Kätevää.

Opiskelijakorttihakemus piti tehdä jostain syystä pankissa. Ja takuuvuokra täytyi toimittaa toiseen pankkiin. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun maksoin laskun käteisellä pankkitiskin äärellä. Paikallisen byrokratian ratasta sain maistaa lähinnä asuntohakemukseni suhteen. Olin avuton täyttänyt hakemuksen tekstaamalla. Eihän se niin käy: otettiin uusiksi tikkukirjaimin. Samalla toimitin virkailijan ohejeistuksella pienimuotoisen asiakirjaväärennöksen päiväämällä paperin viime marraskuulle.

Kaupunki on ensinäkemältä kaunis. Pitkä historia näkyy ajan patinana ja erilaisina tyylisuuntina. Kontrasteja kaupungista löytyy. Näppituntumalta joka toinen rakennus on restauroitu ja loput rapistuvat omaa tahtiaan. Kauhean iso kirkko tuntuu löytyvän joka korttelista. Ehtivätköhän nämä vilnalaiset käymään kaikissa hengenravintoa hamuamassa, vai ovatko ne vain turistien pällisteltävinä?

Neuvostoaikaiset betonibunkkerit erottautuvat selvästi. Tyylisuunta muiden joukossa: sosialistista realismia barokin kainalossa. Neris-joen ylittävää "vihreää siltaa" koristaa edelleen sosialistiset ihanneihmiset (kuva). Duunareita ja sotilaita tiirailemassa horisonttiin. Näitä ollaan kuulemma oltu moneen otteeseen kaatamassa. Tuskinpa historiaa pystyy unohtamaan pelkästään patsaita hävittämällä. Ja toisaalta mitäs pahaa siinä on jos muurari pylvästelee ylpeänä sementtilapio kädessä?

Suuntavaistoni alkaa jo parantua päivän käveleskelyn perusteella. Vanha kaupunki suurpiirteisesti sekä parin kilometrin päässä sijaitseva asuntola alkavat jo olla piirtyneinä päänsisäiselle karttakirjalleni. Tänään on aivan vapaa päivä. Taidan lähteä pienellä ekskursiolle kaupungin ytimeen ja samoin tein syömään. Paikallista perinneruokaa ovat muuten zeppeliinit, eli yleensä lihalla täytetyt perunat smetanakastikkeessa. Ensimmäisenä iltana niitä jo maistelemaan pääsin. Hyviä olivat, varsinkin kun matkapäivän päätteeksi oli hurja nälkä.