Yleinen ja yhtäläinen tervehdys taasen pienen blogitauon jälkeen! Kolme kuukautta Vilnassa uhkaa jo täyttyä. On siis aika hieman kirjoitella asuntola-asumisen idyllistä tai sen puutteesta. Kuten kuvasta näkyy, kaltereiden takaa täällä katsellaan maailmaa, joka antaa jo viitteen keväästä: ruoho vihertää ja aurinko paistaa. Ensimmäisen kerroksen kalteroinnit ovat todella yleisiä Vilnassa; yleisempiä kuin keväiset kelit tähän mennessä. Viimeisiä päiviä voi kuitenkin kuvailla jopa lämpimiksi. Asuntolan sisäilmastoa ei ole voinut kuvailla yhtä lämpimästi. Patterit ovat olleet kylmiä kuun alusta, jolloin keskuslämmitys lopetettiin. Kirkkaimpina kylminä öinä peitteen alle on täytynyt kääriytyä huolellisesti.
Huone, jossa asustan puolalaisen kämppikseni kanssa, on arviolta 18 neliötä suuri eli pieni. Onneksi saman katon alle sattui tyyppi, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Huoneemme on muodostunut jonkinlaiseksi kohtauspaikaksi kerroksemme väelle. Illanistujaiset ja erimuotoiset etkot ovat yleisiä "in the jungle-room". Kuten kuvasta voi todeta, nimitys tulee tapettien kuosista, ei esimerkiksi asukkaiden elintavoista. Kuvan punainen lei on puolestaan muisto eräästä Jägermeisterin sponsoroimasta juhlasta paikallisella Woo-klubilla.Viidakossa on ollut tähän asti perin mukavaa asustaa. Kämppiksen kanssa olemme käyneet viihteellä suurin piirtein samalla taajuudella, joten yöllisiä herätyksiä emme ole toistemme risteiksi harrastaneet. Eräs heikkous huoneessamme on verhojen puuttuminen. Se ongelma ratkesi, kun ripustin vihreän kukkakuvioisen päiväpeitteeni tankoon. Nyt saamme nukkua pari tuntia pidempään ilman auringon häiriköintiä. Uni onkin maistunut kovin hyvin: kymmenen tuntia on ollut tavallinen vuorokausiannos.
Tästä käytäväkuvasta saa melko hyvän käsityksen asuntolamme rakenteesta: jokainen ovi johtaa pieneen eteiseen, josta on yhteys kahteen kahden hengen huoneeseen sekä kylpyhuoneeseen. Osa huoneista on peruskorjattu, osa ei. Korjatuissa kylpyhuone tarkoittaa wc-tilaa, jossa on pesuallas sekä suihku. Oma huoneeni ei kuulu näihin korjattuihin, joten suihkua ei ole. Pesulla käyn kollektiivisemmassa käytössä olevassa suihkussa. Alkuunsa pelkäsin, että tämä tarkoittaisi joka-aamuista jonotusta. Iloiseksi yllätyksekseni olen jonottanut suihkuun vain kerran. Sinänsä mystistä, sillä laskeskelin 11 ihmisen käyttävän tätä pesupaikkaa. Joko porukka ei peseydy tai sitten jokaisella on oma poikkeava päivärytminsä.Rasittava puoli tässä asuntolassa asumisessa on kyttääminen, jota alakerran "babushka", eli vastaanottovirkailija harrastaa. Reception on auki 24/7, joten alakerrassa on aina yksi virkailija virkailemassa. Yhteen huoneeseen on yksi avain ja molempien asukkaiden ollessa ulkona sitä säilytetään vastaanoton avainkaapissa. Osa vastaanoton mummoista on vielä tarkkana: avainta ei saa ottaa itse kaapista, vaan sitä pitää pyytää. Yöaikaan alaovi on lukittu, joten kaupungilta palatessa täytyy koputella ovea ja toivoa ettei henkilökunta nuku liian sikeästi. Yksiöasumisen jälkeen tämä tuntuu kovin kummalliselta. Vielä kummallisempaa on, ettei henkilökunnasta yksikään puhu englantia tahi muuta ymmärtämääni kieltä. Siitä huolimatta heiltä saa aina jotain palautetta kohtalaisen äkäisellä äänellä.
Yhtä asuinkerrosta kohden on kaksi keittiötä, joten yhtä kyökkiä käyttää noin 20 asukasta. Mikron puuttuminen on iso puute puolivalmiisiin lämmitteisiin tottuneelle. Alkuunsa taisin laihtuakin tämän takia. Keittiö ei muutenkaan ole erityisen houkutteleva, sillä ajoittain siellä tapaa seinänraosta tulevan pieneliön. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja siisteys on parantunut vakituisempien asukkaiden laitettua keittiön seinälle kehoituksia käyttäytymiskoodista sekä jääkaapin oveen listan, josta jokainen saa varata oman osionsa (kuva). Liettuassa suosittua "pikaruokaa" ovat dumplingsit, eli lihalla tai millä hyvänsä täytetyt pastataskut. Pakkasesta suoraan kiehuvaan veteen heitettävät taskut valmistuvat nopeasti ja täyttävät vatsan. Jännitystä lisää se, etten osaa liettuaa: vasta maistamalla saa selville mitä on tällä kertaa täytteenä. Aina ei maistamallakaan.
Asuntolan ainut varsinainen yhteinen oleskelutila. Sohva ja kasvit lisäävät viihtyisyyttä, ylänurkassa sijaitseva valvontakamera ei.Vielä pientä napinaa asuntolan käytännöistä: pyykkipäivä on huonetta kohti kerran kuukaudessa. Käsinpesuahan se tarkoittaa, kun kaikki kalsarit ja sukat ovat pyykkikorissa pari viikkoa ennen p-päivää. Viime kuun pyykkipäivämme oli melkoisen surkuhupaisa: minä ja kämppikseni olimme flunssan kourissa kuumeisina. Jollain ihmeen keinolla saimme pyykit pyörimään, mutta pesutuvalla odotti yllätys ohjelman päätyttyä: vettä virtaili jo käytävällä saakka. Pyykkikone oli päättänyt hyppiä lingotessaan siinä määrin, että poistoputki irtosi viemäristä. Kun joku älypää on vielä sijoittanut koneet huoneeseen, jossa ei ole lattiaviemäriä, oli pieni vedenpaisumus valmis. Arkkia emme kuitenkaan ryhtyneet rakentamaan, vaan olimme onnellisia puhtaista vaatteista.
Näistä napinoista huolimatta olen ollut tyytyväinen asumukseeni. Hintansa väärtti ainakin on, sillä vuokraa menee sellaset 50 euroa kuussa. Toisaalta kotona osaan taas arvostaa omaa suihkua ja keittiötä.
...ja niin: otsikon bendrabutis on asuntola liettuaksi. Olandu on puolestaan katu jolla tämä bendrabutis sijaitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti