Liettualaiset ovat koripallohullu kansa. Näin minulle oli kerrottu useaan otteeseen. Tiistaina sain tästä myös omakohtaista todistusainestoa. Olin seuraamassa Eurocup-ottelua, jossa vastakkain olivat vilnalainen Lietuvos Rytas sekä Spirou Basket Belgian Charleroi:sta. Tapahtumapaikkana oli Siemens Arena, joka vetää koripallo-otteluun noin 11 000 katsojaa. Tupa ei ollut aivan täynnä; paikalle saapui kuitenkin 8500 katsojaa.
Rytasille peli oli erityisen tärkeä, sillä voitolla joukkue varmistaisi paikkansa Torinossa pelattavaan lopputurnaukseen, jossa cupin kahdeksan parasta seurajoukkuetta kohtaavat. Rytas pelasikin erittäin vahvasti, eikä joukkue antanut belgialaisille vierailleen juuri mahdollisuuksia. Yleisö oli koko ottelun hurmiossa. Aina kun vierajoukkue hyökkäsi, nousi painostava sadan desibelin huuto- ja buuausmyrsky. Kotijoukkueen hyökätessä puolestaan alkoivat rytmikkäät "rytas, rytas" -huudot. Kotijoukkue dominoi peliä kaikilla osa-alueilla. Erityisesti puolustus oli hereillä. Yksikään Spiroun pelaaja ei päässyt yli kymmenen pisteen ja ottelu päättyi 77-56 vilnalaisille. Välillä vaikutti, että Spirou:n aktiivisin jäsen oli päävalmentaja Drazen Anzulovic, joka hyppi, huitoi ja huusi läpi koko ottelun.
Tällaista yleisötapahtumaa osaan vertailla vain kotimaiseen jääkiekko-otteluun. Yksi selkeä ero on anniskelukäytännöissä, sillä Liettuassa kaljaa saa juoda katsomossa. Huvittavaa oli myös nähdä arenan kioskin takaseinällä lajitelma vahvoja viinoja. Hieno keksintö oli myös oluttuopeille suunniteltu 4-pack, jolla yksi katsoja pystyy läiskyttelemättä kantamaan neljä tuopillista olutta mäyräkoira-tyyliin. Vastaavaa läpi koko urheilutapahtuman jatkuvaa tunnelmaa en aiemmin ole kokenut. SM-liigan kiekko-otteluissa on hyvät hetkensä, mutta harvoin huutomyrsky jatkuu koko ottelua. Siemens arenan valotaulun desibelimittari kertoi, että illan ennätys oli 108,8 dB.
Lietuvos Rytas on saanut nimensä maan suurimmalta sanomalehdeltä, joka osti seuran vuonna 1997. Rytas on liettuaksi "aamu" (y lausutaan liettuaksi kuten kotimainen i). Liettuassa tervehditään aamuisin "labas rytas", mutta tämän fraasin kuulin useita kertoja myös illalla pelatussa ottelussa. Rytas on toinen liettualaisen koripallon suurista seuroista. Toinen on Zalgiris Kaunasista. Muut joukkueet eivät ole voittaneet mestaruuksia: Zalgiris on nostellut pokaalia 14 kertaa ja Rytas kolmesti.
Nyt viimeistään uskon, että liettualaiset ovat koripallokansa. Ottelu oli tapahtumana perinjuurin mieleenpainuva. Harmillista vain on, että Siemens arenalla nähdään vain kauden "isot ottelut". Rytas pelaa vähemmän kiinnostusta herättävät kotimaisen sarjan mittelöt pienemmällä areenalla, jonne mahtuu 1700 katsojaa. Olen melko varma, että sekin paikka pitää käydä tarkastamassa. Pienemmässä tilassa tunnelma saattaa nostattaa kattoa vielä korkemmalle. Labas Rytas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti